kuulu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]

kuulla +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːlu/, [ˈkuːlu]
  • Rhymes: -uːlu
  • Syllabification(key): kuu‧lu

Adjective

[edit]

kuulu (comparative kuulumpi, superlative kuuluin)

  1. Alternative form of kuuluisa
Declension
[edit]
Inflection of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kuulu kuulut
genitive kuulun kuulujen
partitive kuulua kuuluja
illative kuuluun kuuluihin
singular plural
nominative kuulu kuulut
accusative nom. kuulu kuulut
gen. kuulun
genitive kuulun kuulujen
partitive kuulua kuuluja
inessive kuulussa kuuluissa
elative kuulusta kuuluista
illative kuuluun kuuluihin
adessive kuululla kuuluilla
ablative kuululta kuuluilta
allative kuululle kuuluille
essive kuuluna kuuluina
translative kuuluksi kuuluiksi
abessive kuulutta kuuluitta
instructive kuuluin
comitative kuuluine
Possessive forms of kuulu (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kuuluni kuuluni
accusative nom. kuuluni kuuluni
gen. kuuluni
genitive kuuluni kuulujeni
partitive kuuluani kuulujani
inessive kuulussani kuuluissani
elative kuulustani kuuluistani
illative kuuluuni kuuluihini
adessive kuulullani kuuluillani
ablative kuulultani kuuluiltani
allative kuululleni kuuluilleni
essive kuulunani kuuluinani
translative kuulukseni kuuluikseni
abessive kuuluttani kuuluittani
instructive
comitative kuuluineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kuulusi kuulusi
accusative nom. kuulusi kuulusi
gen. kuulusi
genitive kuulusi kuulujesi
partitive kuuluasi kuulujasi
inessive kuulussasi kuuluissasi
elative kuulustasi kuuluistasi
illative kuuluusi kuuluihisi
adessive kuulullasi kuuluillasi
ablative kuulultasi kuuluiltasi
allative kuulullesi kuuluillesi
essive kuulunasi kuuluinasi
translative kuuluksesi kuuluiksesi
abessive kuuluttasi kuuluittasi
instructive
comitative kuuluinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kuulumme kuulumme
accusative nom. kuulumme kuulumme
gen. kuulumme
genitive kuulumme kuulujemme
partitive kuuluamme kuulujamme
inessive kuulussamme kuuluissamme
elative kuulustamme kuuluistamme
illative kuuluumme kuuluihimme
adessive kuulullamme kuuluillamme
ablative kuulultamme kuuluiltamme
allative kuulullemme kuuluillemme
essive kuulunamme kuuluinamme
translative kuuluksemme kuuluiksemme
abessive kuuluttamme kuuluittamme
instructive
comitative kuuluinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kuulunne kuulunne
accusative nom. kuulunne kuulunne
gen. kuulunne
genitive kuulunne kuulujenne
partitive kuuluanne kuulujanne
inessive kuulussanne kuuluissanne
elative kuulustanne kuuluistanne
illative kuuluunne kuuluihinne
adessive kuulullanne kuuluillanne
ablative kuulultanne kuuluiltanne
allative kuulullenne kuuluillenne
essive kuulunanne kuuluinanne
translative kuuluksenne kuuluiksenne
abessive kuuluttanne kuuluittanne
instructive
comitative kuuluinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kuulunsa kuulunsa
accusative nom. kuulunsa kuulunsa
gen. kuulunsa
genitive kuulunsa kuulujensa
partitive kuuluaan
kuuluansa
kuulujaan
kuulujansa
inessive kuulussaan
kuulussansa
kuuluissaan
kuuluissansa
elative kuulustaan
kuulustansa
kuuluistaan
kuuluistansa
illative kuuluunsa kuuluihinsa
adessive kuulullaan
kuulullansa
kuuluillaan
kuuluillansa
ablative kuulultaan
kuulultansa
kuuluiltaan
kuuluiltansa
allative kuululleen
kuulullensa
kuuluilleen
kuuluillensa
essive kuulunaan
kuulunansa
kuuluinaan
kuuluinansa
translative kuulukseen
kuuluksensa
kuuluikseen
kuuluiksensa
abessive kuuluttaan
kuuluttansa
kuuluittaan
kuuluittansa
instructive
comitative kuuluineen
kuuluinensa
Derived terms
[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːluˣ/, [ˈkuːlu(ʔ)]
  • Rhymes: -uːlu
  • Syllabification(key): kuu‧lu

Verb

[edit]

kuulu

  1. inflection of kuulua:
    1. present active indicative connegative
    2. second-person singular present imperative
    3. second-person singular present active imperative connegative

Anagrams

[edit]