unelmaton

Finnish

Etymology

From unelma (“daydream, aspiration”) +‎ -ton.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈunelmɑton/, [ˈune̞lˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Syllabification^(key): u‧nel‧ma‧ton

Adjective

unelmaton (comparative unelmattomampi, superlative unelmattomin)

1. dreamless, having no visions or aspirations while awake

Declension

Inflection of unelmaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		unelmaton	unelmattomat
genitive		unelmattoman	unelmattomien
partitive		unelmatonta	unelmattomia
illative		unelmattomaan	unelmattomiin
		singular	plural
nominative		unelmaton	unelmattomat
accusative	nom.	unelmaton	unelmattomat
	gen.	unelmattoman
genitive		unelmattoman	unelmattomien unelmatonten rare
partitive		unelmatonta	unelmattomia
inessive		unelmattomassa	unelmattomissa
elative		unelmattomasta	unelmattomista
illative		unelmattomaan	unelmattomiin
adessive		unelmattomalla	unelmattomilla
ablative		unelmattomalta	unelmattomilta
allative		unelmattomalle	unelmattomille
essive		unelmattomana	unelmattomina
translative		unelmattomaksi	unelmattomiksi
abessive		unelmattomatta	unelmattomitta
instructive		—	unelmattomin
comitative		—	unelmattomine

Possessive forms of unelmaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative unelmattomani unelmattomani accusative nom. unelmattomani unelmattomani gen. unelmattomani genitive unelmattomani unelmattomieni unelmatonteni rare partitive unelmatontani unelmattomiani inessive unelmattomassani unelmattomissani elative unelmattomastani unelmattomistani illative unelmattomaani unelmattomiini adessive unelmattomallani unelmattomillani ablative unelmattomaltani unelmattomiltani allative unelmattomalleni unelmattomilleni essive unelmattomanani unelmattominani translative unelmattomakseni unelmattomikseni abessive unelmattomattani unelmattomittani instructive — — comitative — unelmattomineni second-person singular possessor singular plural nominative unelmattomasi unelmattomasi accusative nom. unelmattomasi unelmattomasi gen. unelmattomasi genitive unelmattomasi unelmattomiesi unelmatontesi rare partitive unelmatontasi unelmattomiasi inessive unelmattomassasi unelmattomissasi elative unelmattomastasi unelmattomistasi illative unelmattomaasi unelmattomiisi adessive unelmattomallasi unelmattomillasi ablative unelmattomaltasi unelmattomiltasi allative unelmattomallesi unelmattomillesi essive unelmattomanasi unelmattominasi translative unelmattomaksesi unelmattomiksesi abessive unelmattomattasi unelmattomittasi instructive — — comitative — unelmattominesi first-person plural possessor singular plural nominative unelmattomamme unelmattomamme accusative nom. unelmattomamme unelmattomamme gen. unelmattomamme genitive unelmattomamme unelmattomiemme unelmatontemme rare partitive unelmatontamme unelmattomiamme inessive unelmattomassamme unelmattomissamme elative unelmattomastamme unelmattomistamme illative unelmattomaamme unelmattomiimme adessive unelmattomallamme unelmattomillamme ablative unelmattomaltamme unelmattomiltamme allative unelmattomallemme unelmattomillemme essive unelmattomanamme unelmattominamme translative unelmattomaksemme unelmattomiksemme abessive unelmattomattamme unelmattomittamme instructive — — comitative — unelmattominemme second-person plural possessor singular plural nominative unelmattomanne unelmattomanne accusative nom. unelmattomanne unelmattomanne gen. unelmattomanne genitive unelmattomanne unelmattomienne unelmatontenne rare partitive unelmatontanne unelmattomianne inessive unelmattomassanne unelmattomissanne elative unelmattomastanne unelmattomistanne illative unelmattomaanne unelmattomiinne adessive unelmattomallanne unelmattomillanne ablative unelmattomaltanne unelmattomiltanne allative unelmattomallenne unelmattomillenne essive unelmattomananne unelmattominanne translative unelmattomaksenne unelmattomiksenne abessive unelmattomattanne unelmattomittanne instructive — — comitative — unelmattominenne third-person possessor singular plural nominative unelmattomansa unelmattomansa accusative nom. unelmattomansa unelmattomansa gen. unelmattomansa genitive unelmattomansa unelmattomiensa unelmatontensa rare partitive unelmatontaan unelmatontansa unelmattomiaan unelmattomiansa inessive unelmattomassaan unelmattomassansa unelmattomissaan unelmattomissansa elative unelmattomastaan unelmattomastansa unelmattomistaan unelmattomistansa illative unelmattomaansa unelmattomiinsa adessive unelmattomallaan unelmattomallansa unelmattomillaan unelmattomillansa ablative unelmattomaltaan unelmattomaltansa unelmattomiltaan unelmattomiltansa allative unelmattomalleen unelmattomallensa unelmattomilleen unelmattomillensa essive unelmattomanaan unelmattomanansa unelmattominaan unelmattominansa translative unelmattomakseen unelmattomaksensa unelmattomikseen unelmattomiksensa abessive unelmattomattaan unelmattomattansa unelmattomittaan unelmattomittansa instructive — — comitative — unelmattomineen unelmattominensa

Derived terms

• unelmattomuus
• unelmattomasti